Kirkko eriarvoistaa seurakuntalaisiaan

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo rinnastaa HS mielipidekirjoituksessaan rokotusten ottamisen kristilliseen arvopohjaan perustuvaan lähimmäisenrakkauteen.  Hän leimaa rokotuksista kieltäytyjät ymmärtämättömiksi, moraalittomiksi, tieteenvastustajiksi ja itsekeskeisiksi ihmisiksi.

Lääketieteen hoitojen puolesta puhuminen tai tiedottaminen ei ole nähdäkseni kirkon eikä sen kummemmin meidän maallikoidenkaan tehtävä. Puheita kuitenkin syntyy, kun ihminen tai virkasemassakin oleva ahdistetaan liian nurkkaan. Maallikoidenkaan ei pitäisi vaieta, kun heihin kohdistetaan perättömiä syytöksiä ja  estetään heidän perustuslaillisten oikeuksiensa toteutumista. Taivaallisissa puheissa on piispan sanojen mukaisesti hyvä muistutella viattomien kärsimyksestä ja väärän tiedon jakamisesta koituvasta syntisen sydämen ja omantunnon taakasta. Kun sanoillaan ja esikuvallaan kannustaa seurakuntalaista tekemään arvopohjaltaan hyviä valintoja, on tärkeä kuitenkin muistaa, että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Sanoistaan on kannettava myös vastuu.

Piispalla kuten meillä ihan tavallisilla ihmisilläkin riittää yleensä ymmärrystä omaa valinnanvapauttaan ei niin terveellisin tavoin harjoittavia ihmisiä kohtaan.  Erilaisista elämäntavoista johtuvista tekijöistä sairastuneet kuormittavat yhteiskuntajärjestelmäämme usein koko elämänsä ajan.  Esimerkiksi alkoholin väärinkäytön laskennalliset kustannukset ovat vuositasolla arvioiden mukaan olleet vuonna 2018 terveydenhuollolle ovat 80-140 milj. euroa, eläke- ja sairauspäivärahakustannuksina 188-274 milj. , sosiaalipalveluina 223-270 milj, järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen kuluina 238 milj., oikeusjärjestelmälle ja vankeinhoidon 131-139 milj. ja onnettomuusvahinkojen sekä rikosten osalta 377 milj. euroa.

Nämä edellä mainitut lukemat ovat ilmeisesti hyväksyttävää yhteiskunnan verovaroin pyöritettävää toimintaa, koska emmehän me millonkaan näe piispan tai ministerin syyllistäviä kirjoituksia alkoholistin tuhoavasta elämäntyylistä. On siis olemassa vääriä ja ”vääriä” valintoja.  Hyväksyttävistä vääristä valinnoista ei tarvitse maksaa syntisen palkkaa.

Yhtä syntiä ihmiselle ei kuitenkaan sallita. Rokotteita ei saa vastustaa. 

Piispa puhuu lääketieteellisistä syistä kieltäytyä rokotuksesta. Mikä se sellainen hyväksyttävä lääketieteellinen syy tässä ajassa olisi?

Olisiko syy omakohtainen vakava eli sairaalahoitoon tai elämänikäisen terveyden menettämiseen johtanut rokotehaitta? Pääsisikö tuohon kategoriaan mukaan, jos on seurannut läheltä rokotehaittatilannetta riittävän kauan, tai/ja jos sattuu olemaan esim. rokotevammautuneen omaishoitaja, veli, sisko tai isovanhempi tai paras ystävä?

Voisiko jäävätä itsensä rokottamiselta, jos allekirjoittaa lupauksen, ettei koskaan tule ylipainoiseksi, väärinkäytä päihteitä, lupaa aina huolehtia terveydestään kaikin mahdollisin tavoin? Voisiko veronmaksukykyisyys olla myös osoitus siitä, että on terve ja hoitaa velvollisuutensa tälle yhteiskunnalle ja on siten myös hätätilanteissa oikeutettu saamaan palvelua myös julkisesta järjestemästä?

Voisiko syynä kieltäytymiselle olla lääketieteellisesti perusteltu eriävä näkemys rokotusten hyöty-haittasuhteesta? Voiko rokotteen jättää väliin, jos näyttää lääkärinkoulutuksen saaneen henkilön esittämän tieteellisen agrumentin korona-rokotteen vaarallisuudesta ja tarpeettomuudesta? Toivoisin piispalta kannanottoa siihen, mikä olisikaan riittävä peruste sille, että ihmistä ei voi pakottaa lääketieteelliseen toimenpiteeseen eikä häntä saa syyllistää valintojensa vuoksi? 

Lääketieteessä kun rokotetta tarjotaan one-fit-for-all ratkaisuina, vaikkei se sellainen ole koskaan ollut. Voisiko lääketiede tarjota korona-rokotteen tilalle olla jotain sellaista hoitoa, joka todella sopisi kaikille ja, jonka hyötyhaittaprofiili olisi moitteeton eikä kuten nykyisten tarjolla olevien korona-rokotteiden, varsin arveluttava. Arvovaltaisessa asemassa olevan piispan soisin myös tutustuvan korona-rokotteista tehtyihin haittailmoituksiin ja ottavan ne myös vakavasti. Euroopan lääkevirastoon on ilmoitettu 15.10.21 mennessä yli 27 000 ihmisen kuolleen koronarokotteen aiheuttamiin haittoihin ja yli 2.5 miljoona ihmistä on saanut pysyviä haittoja. Luvut kuullostavat käsittämättömiltä ja niiden vähätteleminen olisi perin erikoista. 

Olen piispa Laajasalon kanssa samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta; rokotuksen seurauksia ei kanna vain yksilö, vaan sen vaikutukset kumuloituvat yhteisöön ja koko yhteiskuntaan. Vakavan rokotehaitan ja lievemmänkin seuraukset näkyvät yksilön ja hänen läheistensä suurena kärsimyksenä, suruna, tuskana ja konkreettisina pelkoina, miten selvitä tästä päivästä ja tulevasta. Apua ei välttämättä ole edes saatavilla.  Rokotehaitan vaikutukset yhteiskuntaan näkyvät  terveyden- ja sosiaalihuollon kustannusten lisääntymisenä, menetettyinä opiskelu- ja työvuosina, maksamattomina veroeuroina, tekemättömänä työnä yhteisön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Lista on loputon. 

Lopuksi vielä kysyisin, onko kirkko valmis kantamaan vastuun sanoistaan kun heidän kehoituksestaan yksittäinen seurakuntalainen on päätynyt ottamaan rokotuksen? Ovatko seurakunnat myös  valmistautuneet ojentamaan auttavan kätensä koronarokotteesta sairastuneiden ja heidän perheidensä auttamiseksi?