Berliini
Tapasin maanantaina Berliinissä kaksi nuorta muslimimiestä. En ollut uskoa korviani, kun kysyin heiltä mielipidettä Ranskan viimeaikaisiin tapahtumiin.
Silmääkään räpäyttämättä he sanoivat, että he olisivat valmiita väkivaltaan puolustaakseen profeetta Muhammedia. Kysyin varmuuden vuoksi pari kertaa uudestaan. Kyllä, täällähän on uskonnonvapaus, he perustelivat.
Miehet olivat saksalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatteja, Saksassa syntyneitä maahanmuuttajien lapsia.
He eivät näyttäneet tai vaikuttaneet siltä, että he aktiivisesti suunnittelisivat terroritekoja tai olisivat poliisin seurannassa. He olivat ensimmäiset ihmiset, jotka satuin pysäyttämään kadulla aiheeseen liittyen yhdellä Berliinin maahanmuuttajavaltaisimmista alueista, Neuköllnissä.
Mutta kysyttäessä asiasta heidän kantansa oli selvä, ja se oli ihan toinen kuin Eurooppa virallisesti ajattelee.
Maanantai-iltana oli vuorossa Itävalta ja Wien.
Lockdownin alla viimeistä vapaata iltaa viettävät pääkaupungin asukkaat yllätettiin väkivallalla. Poliisin ampumalla tekijällä oli aseenaan ainakin pistooli, automaattiase ja veitsi. Tekijöitä saattoi olla useita ja poliisioperaatio jatkuu.
Liittokansleri Sebastian Kurzin mukaan Itävalta on pitänyt itseään ”siunattujen saarena” (Insel der Seligen), johon paha ei osu, mutta monien asiantuntijoiden mukaan Itävallankin isku valitettavasti roikkui ilmassa.
Iskussa kuoli ainakin neljä viatonta ihmistä, ja uhriluku voi vielä kasvaa, koska loukkaantuneita on paljon. Liittokansleri Kurz kutsui iskua islamistiseksi hyökkäykseksi.
Eurooppaa pitävät koossa sen yhteiset arvot, jotka ovat myös yhteisen politiikan perusta. Samalla, kun enemmistö eurooppalaisista on äänestänyt valtaan puolueita, jotka haluavat pitää kiinni liberaalin demokratian periaatteista kuten laajasta sananvapaudesta, rinnalla elää yhteisöjä, jotka ajattelevat toisin.
On myönnettävä se tosiasia, että Euroopassa elää paljon kahden tapaamani neuköllniläisnuorukaisen kaltaisia ihmisiä, jotka eivät jaa ”yhteisiä eurooppalaisia arvoja”. Kukaan ei tietenkään tiedä, kuinka paljon, kuinka tosissaan ja kuinka valmiita kukakin heistä on toimimaan yhteisiä arvoja vastaan.
Saksalainen terrorismiasiantuntija Peter Neumann sanoi maanantai-iltana Bild-lehden haastattelussa, että niin äärioikeiston kuin jihadistien keskuudessa suurin riski iskuihin ei liity ideologisiin rakenteisiin, vaan yksittäistapauksiin – yksittäisiin ihmisiin, jotka syystä tai toisesta ryhtyvät hirmutekoihin.
Terrorismiin pitäisi päästä käsiksi ennen kuin se kehittyy teoiksi, silloin kun se vasta kytee mielessä hiljaisena hyväksyntänä yhteiskunnan hajottamiselle.
On liian aikaista arvioida, onko Itävallan terrori-isku jatkumoa Ranskan tapahtumille. Voi olla, että iskut ruokkivat toisiaan, vaikka varsinaista kytköstä niiden välillä ei olisi. Joka tapauksessa Euroopan laajuinen hälytystila on nyt saatu aikaan.
Itävallan liittokansleri Kurz sanoi tiistaina kansalaisilleen pitämässään puheessa, että terroristien tarkoitus väkivallan ja tuhon lisäksi on hajottaa yhteiskuntaa myös henkisesti.
Kaikkien eurooppalaisten päättäjien pitäisi kuitenkin tietää, että Eurooppa on jo henkisesti hajalla. Terrori-iskut vain tuovat sen hirvittävällä tavalla näkyväksi, kerta toisensa jälkeen.
Yhä enemmän tarvittaisiin yhteistä työtä sen eteen, että eurooppalaista turvallisuutta ja yhteisyyttä rakennettaisiin näiden iskujen välillä.
Kurz oli täsmälleen oikeassa sanoessaan, että vastakkain eivät ole kristinusko ja islam tai itävaltalaiset ja maahanmuuttajat.
”Tämä on taistelu niiden monien ihmisten välillä, jotka uskovat rauhaan, ja niiden välillä, jotka toivovat sotaa”, hän sanoi.
Miksi hyvinvointivaltion kasvatti tukee jihadistista väkivaltaa, miksi kantaväestön lapsesta tulee äärioikeistolainen terroristi? Kysymykset ovat vaikeita, mutta niitä pitäisi jaksaa kysyä.