Vahingonkorvausten huomioon ottaminen toimeentulotuen tarvetta laskettaessa

Kansalaisaloitteen tiedot

Vaadimme, että Lakiin toimeentulotuesta (30.12.1997/1412) lisätään 11§:ään kohta 9 jolla säädetään: [Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon:] Toimeentulotuen saajalle maksettua vahingonkorvausta eikä rikosvahinkokorvausta.

Nykyisin toimeentulotukea saavat henkilöt ja perheet, myös alaikäiset lapset, ovat muihin nähden eriarvoisessa asemassa kun heidän saamansa vahingonkorvaukset ja rikosvahinkokorvaukset otetaan tuen tarvetta laskettaessa tulona huomioon. Nykyinen käytäntö johtuu korkeimman hallinto-oikeuden 15.12.1999 tekemästä päätöksestä jossa katsottiin, että toimeentulotukea saavan henkilön saama rikosvahinkokorvaus oli toimeentulotukea laskettaessa kokonaisuudessaan otettava huomioon tulona toimeentulotuen tarvetta laskettaessa.

Käsityksemme mukaan vahingonkorvaus ja rikosvahinkokorvaus ovat sellaista tuloa, joka on tarkoitettu siihen, että tuen saajan tilanne palautuu tilanteeseen jossa se oli ennen vahinkoa, tai tuen saajaan kohdistunutta rikosta. Henkilön tulisi siksi voida käyttää korvaus parhaaksi katsomallaan tavalla siihen, että hän mahdollisimman hyvin ja nopeasti voi toipua kärsimästään vahingosta, olkoonpa vahinko; henkinen, fyysinen, tai materiaalinen. Toimeentulotukea saavan kohdalla tuo ei nykyisin toteudu.

Jokainen varmasti kykynee mieltämään sen, että kärsimystä pikemminkin lisää jos saamansa korvauksen joutuu käyttämään peruselämiseen. Jos nyt ajatellaan henkilöä (aikuinen tai lapsi) joka on joutunut vaikka seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen, pahoinpitelyn, jne. uhriksi, niin kyllä hänellä tulee olla mahdollisuus käyttää saamansa korvaukset henkisen hyvinvointinsa kohentamiseen. Tosin voitaneen kysyä: riittääkö mikään summa välttämättä korvaukseksi. Niin ikään jos toimeentulotukea saavalta varastetaan esim. tietokone, kännykkä, TV, tai hänen tavaroitaan vaikkapa murron yhteydessä rikotaan, niin hänen pitää voida käyttää korvausrahat korvaavien tuotteiden hankkimiseen. Toimeentulotukea saavan ei pidä joutua koskaan käyttämään korvausrahoja peruselämiseen miltään osin.

Asia on myös yhdenvertaisuuskysymys. Nykykäytäntö asettaa toimeentulotukea saavassa taloudessa asuvat eriarvoiseen asemaan muihin korvauksia saaviin nähden. Toimeentulotuen saajia siis syrjitään. Kyseisenlainen menettely ei kuulu inhimilliseen oikeusvaltioon.