Ville Matilainen
Yle
Taikavarpu on tuhansia vuosia vanha taikakalu, jota käytettiin jo muinaisessa Kiinassa paljastamaan "syvyyksien paholaiset". Yleisemmin varvun on kerrottu osoittavan kaivonkatsojalle paikan, mikäli maan alta löytyy vettä. Maanalaisten vesisuonien on Suomessakin uskottu liittyvän mystiseen maasäteilyyn. Säteilyn taas on väitetty aiheuttavan sille altistuneille ihmisille monia sairauksia ja vaivoja aina unettomuudesta syöpään. Kuitenkaan säteilyn olemassaoloa ei ole todistettu.
Kansanedustaja ja maanviljelysneuvos Mauno Pohjonen (kesk.) profiloitui 1970-luvulla eri tiedotusvälineissä Suomen perehtyneimpänä maasäteilyn kartoittajana. Itseoppinut kaivonkatsoja oli ottanut vesisuonien ja maasäteilyn arvoituksen ratkaisemisen elämäntehtäväkseen.
Pohjonen oli useamman vuosikymmenen ajan ja jo eduskuntauransa aikana kartoittanut maasäteilyn vaikutuksia — silloin tosin vasta harrastuksena. Hänen mukaansa maasäteily oli itse asiassa kosmista säteilyä, joka auringon ja kuun heijastamana päätyi maahan ja myös upposi maankamaraan. Mikäli säteily sitten törmäsi maanalaisiin vesisuoniin, kimposi se takaisin maan pinnalle.
Voin sanoa, kolmekymmentävuotisen työn tuloksena, että olen löytänyt maasäteilystä aivan selvän luonnonilmiön, jolla on omat lakinsa.
Nimenomaan tämä takaisinkimpoava säteily oli Pohjosen mukaan epäterveellistä. Hän katsoi säteilyn olevan syy esimerkiksi syöpään, iskiakseen ja unettomuuteen. Erityisen haitallista oli, mikäli ihminen sattui nukkumaan juuri säteilykentän kohdalla. Onneksi kaivonkatsoja oli selvittänyt keinoja haitallisen säteilyn poistamiseksi.
Helpoiten säteilyn sai Pohjosen mukaan poistettua asunnoista, joissa oli keskuslämmitys. Tällöin temppu vaati vain pätkän kuparilankaa, jolla asunto maadoitettiin. Jos keskuslämmitys puuttui, tarvittiin järeämpää kalustoa. Tarkalleen ottaen puolen metrin mittainen metallitappi, joka upotettiin säteilylinjalle.
Yksi vaihtoehto oli myös siirtää sänky toiseen paikkaan.
Entinen kansanedustaja uskoo, että kansa kyllä tietää
Monet pitivät Pohjosen toimintaa silkkana humpuukina ja koko mystisen säteilyn olemassaoloa epäiltiin. Kriitikot eivät kuitenkaan kokenutta parlamentaarikkoa hetkauttaneet:
"Meillä ihmisillähän on vaikea tunnustaa, että joku toinen tietää jostain asiasta enemmän kuin minä ja siinä mielessä minä en enää kenenkään kanssa väittele tästä ilmiöstä. Jokainen vetäköön omat käsityksensä.”
Vuoteen 1977 mennessä Pohjonen oli vieraillut yli 4000 suomalaiskodissa tarkastamassa näiden sängynpaikkoja. Hän ei halunnut olla mikään poppamies saatikka tehdä puuhastelullaan bisnestä. Tasavallassa tapahtuu -ohjelman haastattelussa hän toivoo, että kaikkien suomalaisten makuupaikat tarkastettaisiin ja näin ehkäistäisiin ennalta erilaisia sairauksia.
Tämä (maasäteilyn) voimakkuus mitataan merkillisesti vain tällaisella heilurilla. Joka aivan ittestään alkaa pyöriä.
Samaisessa ohjelmassa myös seurattiin kaivonkatsojaa työnsä äärellä. Tällöin eduskunnasta jo eläkkeelle vetäytynyt Pohjonen vieraili jyväskyläläisen taksiautoilija Paavo Lahtisen kotona Kypärämäessä. Pohjosen onnistui omien sanojensa mukaan paikallistaa Lahtisen sängyn alta vesisuoni ja säteilykenttä: "suunnilleen hartiain kohdalla".
Vuonna 1977 maasäteilystä kiinnostuivat myös Oulun kansanterveyslaitoksen tiedemiehet. Laitokselta otettiin Mauno Pohjoseen yhteyttä ja hän vieraili laitoksella luennoimassa. Oulun yliopistolla ehdittiin perustaa erityinen maasäteilytyöryhmä, ennen kuin tieto vuoti tiedotusvälineisiin. Tasavallassa tapahtuu -ohjelman tekijöiden onnistui saada työryhmän jäseniltä hieman vastauksia. Vaikka kahden professorin kokemukset erosivat toisistaan, suhtautuivat molemmat säteilyyn melko skeptisesti.
Neuvostogeologit löysivät Sumiaisista masentavan vaikutuksen keskuksen, mukana oli myös henkiparantaja
Vuonna 1991 maasäteily nousi jälleen ajankohtaisohjelma-aiheeksi. Kotimaan katsaus -ohjelma vieraili keskisuomalaisessa Sumiaisten kunnassa, joka oli päättänyt mittauttaa alueensa maasäteilyn.
Sumiaisiin saapui neuvostogeologeja säteilyä mittaamaan ja seurueeseen kuului myös henkiparantajia. Helsingin Sanomat haastatteli tuolloin Sumiaisiin saapuvia neuvostotutkijoita. Jevgeni Melnikovin ja Jakob Levinin mukaan maasäteily otettiin Neuvostoliitossa vakavasti, vaikka myös itänaapurissa riitti säteilyn epäilijöitä. Neuvostoliiton valtio myös tuki erilaisia maasäteilyyn liittyviä selvityksiä ja alueiden säteilypitoisuusmittauksia.
Ne ihmiset, jotka uskoo tähän säteilyyn, he voivat asettua tutkitulle alueelle asumaan sillä lailla, että sitä säteilyä ei ole todettu siellä olevan.
Kotimaan katsauksen raportissa Sumiaisten kunnanjohtaja Esko Santala kohtaa reportteri Joni Palomäen paikallisessa metsässä, jonka tutkijaseurue oli nimennyt "masentavan vaikutuksen keskukseksi".
Tämä Suomen ensimmäinen, melkein virallinen maasäteilytutkimus paljasti Sumiaisista myös alueen, jossa "maasäteilyrintama" ristesi autotien. Raportin mukaan säteily aiheutti autoilijoille "jarruttavaa vaikutusta". Tutkimuksen tekijöiden mukaan risteys tulisi merkitä huomioliikennemerkeillä.
