Ufoilua ja valoilmiöitä Suomessa

Suomalaisten kertomat ufohavainnot kiinnostivat mediaa 1960–1970-luvun taitteessa. Joihinkin tapauksiin on löytynyt selitys, mutta osa on jäänyt selvittämättömiksi mystisiksi ilmiöiksi, joista todisteeksi ovat jääneet vain silminnäkijöiden kertomukset. Tunnetuimpina havaintoina pidetään muun muassa Pudasjärven ja Imjärven ufotapauksia.

Vuonna 1971 tehdyssä radio-ohjelmassa toimittaja Stig Framåt matkustaa Pudasjärvelle haastattelemaan ufoja havainneita henkilöitä. Framåtin mukaan on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka uskovat ufoihin ja niitä jotka eivät usko ufoihin. "Ufoista on tullut määrätyille ihmisille uskonnon tapainen riitti ja ateistejakin on tietenkin tässä hommassa mukana", pohdiskelee Framåt.

Pudasjärven Särkivaarassa nähtiin samankaltaisia outoja valoilmiöitä peräkkäisinä vuosina 1969 ja 1970. Framåt jututtaa havaintoja tehneitä Jorma Kemppaista, Erkki Herukkaa, Urpo Illikaista, Eetu Niskasaarta ja Atte Särkelää. "Kun niistä ufoista on nyt puhuttu, nii tuossa se nyt on", toteaa Niskasaari ajatelleen, kun havaitsi kummallisia valoja.

Yksi tunnetuimmista väitetyistä ufohavainnoista Suomessa on Heinolan lähellä sijaitsevan Imjärven ufotapaus vuodelta 1970. Tuolloin Aarno Heinonen ja Esko Viljo olivat hiihtolenkillä, kun he havaitsivat jotain kummaa. Vuonna 1971 toimittaja Eero Porkan tekemässä haastattelussa Aarno Heinonen kertoo kohtaamisestaan avaruusolennon kanssa.

Se sai ne määrätyt kokeet tehtyä, niin se lähti sitten takaisin.

Heinonen kertoo lentävän objektin olleen lautasen mallinen ja niin taitavasti valmistettu, ettei ihminen moiseen kykenisi. Hän kuvailee myös olentoa, joka astui aluksesta ulos. "Sillä oli suhteellisen iso pää ja pieni pyöreä vartalo". Hänen mukaansa olento oli pukeutunut fosforipukuun, mikä loisti hämärässä erittäin voimakkaasti.

Tapauksen jälkeen Heinonen kertoo olleen sairaslomalla monta kuukautta. Hänen kaverissa Esko Viljossa oli näkynyt jopa ulkoisia vammoja. "Eskon kasvot turposivat ja kävi hyvin tummanpunaisiksi", kertoo Heinonen.

Joulukuussa vuonna 1967 eri puolella Suomea huomattiin outoja valoilmiöitä, joissa valopallot olivat leijuneet jonossa lännestä itään. Mäntsäläläinen Veijo Leimu kuvailee tapahtumia tarkasti. "Kello 16.55 kiinnitin huomioita taivaalle. Siellä oli noin viisi-kuusi ilotulituksen näköistä vekotinta, joilla jäi juovan tyylinen perään". Leimu kertoo myös ihmetelleensä sitä, ettei lentävistä esineistä kuulunut minkäänlaista ääntä.

Myös Espoon Tapiolassa noteerattiin "taivaallinen" valoilmiö. Maisteri Lars Törnwall kertoo nähneensä palloja, joilla oli pyrstöt. "Niillä oli suuntana lännestä itään", kuvailee Törnwall.

Asiantuntijan puheenvuoron saa Jokioisten observatorisen laitoksen johtaja, maisteri Pentti Järvi. Hänen mukaan ilmiön syynä on tekokuu, joka on pudonnut maahan. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kyseinen valoilmiö johtui Kosmos 194 -satelliitin kantoraketin jäännöksistä.

Porin ufokerhon johtaja, eläinlääkäri Jarl Lund kertoo omista ufohavainnoistaan sekä vuonna 1963 perustetusta Porin ufokerhosta. Aamun peili -ohjelmassa vuodelta 1992 kerrotaan erilaisista havainnoista, jossa väitetään esiintyneen tuntemattomia lentäviä esineitä. "Silloin kun maailmassa on jännitteitä, alkaa näkyä ufoja", pohtii Jarl Lund.

Ohjelmassa keskusteltiin myös humanoidien ulkoisesta olemuksesta. "Pienet humanoidit tuntuvat olevan kuin jotain pieniä eläinrobotteja". Keskustelussa ohjeistetaan myös, mitä tulee tehdä, jos kohtaa humanoidin. "Kyllä minä olen sitä mieltä, että on parempi häipyä", vinkkaa Lund. Hänen mielestään kylmän pään ja vahvan psyyken omaava ihminen voi jäädä tekemään havaintoja.

Vuonna 1966 Turussa taivaalla havaittiin outo valoilmiö. Samaan aikaan taivaalta kuului puhetta muistuttavaa ääntä. Ohjelmassa kuullaan teknillisen korkeakoulun radiotekniikan professorin Martti Tiurin mielipidettä ilmiöstä."Periaatteessa en väitä, ettei lentäviä lautasia olisi olemassa", kommentoi Tiuri. Maisteri Risto Lemmetyinen Turun yliopiston eläintieteelliseltä laitokselta arvelee ääni-ilmiön johtuneen vain lentävästä hanhiparvesta.

Vuonna 1985 radiouutisissa kerrottiin tunnistamattomasta lentävästä esineestä. Ilmiön huomasi Tbilisistä Tallinnaan lentäneen matkustajalentokoneen pilotit. "Lentäjät huomasivat oikealla ylhäällä ikään kuin kirkkaan tähden, josta yhtäkkiä kirposi valonsäde. Säde laajeni kartioksi, joka edelleen kasvoi leveyttä ja pituutta, kunnes se ylettyi maahan asti ja valaisi kirkkaasti maanpinnan, valot ja tiet. Pilottien mukaan valonsäde oli puolensadan kilometrin korkeudessa", raportoi toimittaja Yrjö Länsipuro